Pages

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Cosplaymotivaation paluu (?) vai oliko se edes hukassa..

Esimerkki Makinami eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin taas rakastamaan cosplayta.

Elinkaaresi oli lyhyt mutta pinkki.
Kyseisen tyylinen elokuvahistorian klassikkon nimeä mukaileva blogiviesti taisi olla jollakin toisella blogaajalla käytössä joskus, mutta tämä sanaleikki nyt sopi kuin nyrkki silmään koska aloitan ilmoitusluontoisella asialla: Mari Makinami "Illustrious" on nähnyt nyt valon ja tämä kyseinen puku on suurimmalta osin erittäin epäekologisesti HÄVITETTY. Hyödynnettävät osaset on otettu talteen että suikaleita pinkistä kankaasta tullaan näkemään myös oman tutun kanssacossarin puvun osana, että mahdollisesti joissakin omissakin tulevissa puvuissa.. 

Tämä tapahtuma on erikoinen sen vuoksi että en tähän asti ole heittänyt yhtään ainutta pukua cosplayharrastukseni aikana roskiin. Se olisi tämän puvun suhteen ollut aikapäiviä sitten pitänyt tehdä. Päällä Mari ei näyttänyt pahalta, mutta conipäivän jälkeen tuli vannottua että en tätä sammakkonraatoa johon käytin paljon aikaa ja vaivaa vedä enää IKINÄ päälleni. Kaikesta huolimatta puku roikkui kaapissani monta vuotta ja nyt viimein annoin sen mennä. 
Kunnon tekstipohjaisia päivityksiä en ole tehnyt.. oikeastaan aikoihin missä pohdiskelen edes mitään kovinkaan syvällisempää omaan harrastukseen liittyen. Nyt kuitenkin hieman raotan sanaista arkkuani sillä olen päättänyt että en halua tehdä Marin kaltaisia virhepukuja enää yhtään. Puvussa ei ollut vika se että millainen siitä tuli vaan kaikki se vaiva ja aika tuntui olleen yhtä tyhjän kanssa sillä kaikesta ajasta ja vaivasta huolimatta en ollut lainkaan tyytyväinen pukuuni.. Syynä kaikessa oli aika, taidot ja se että miten monta rautaa sain tuleen vielä samalle keväälle. Vielä kaiken päälle oli se että kaikki jäi tosissaan viimetippaan viimeistä iltaa myöten. 

En ala vinkumaan että EI MINUN VOIMATASONI COSSARINA EI OLE TARPEEKSI KORKEA EN KYKENE MIHINKÄÄN VAIKEAAN ITKUPARKU, vaan enemmän sitä että jos näin .. isotöisiä pukuja alan tekemään seuraavaa kertaa niin tosissaankin itselle ajanhallinta on ehkä tärkein väline mihin tarttua jos haluan säilyttää mielekkyyden tässä harrastuksessa vielä vuosia teenpäin... että samaan aikaan jos haluan kehittyä cossarina. Ajanhallinta ei nimittäin ole parhain lajini..

Koska oma usko omiin taitoihin ei ole muutamia vuosia cossanneena vieläkään aivan katossa, niin se että omat hermot kestää puvunteon aiheuttaman paineen on tärkeää. Haluan että että voin panostaa pukuihin niin että jäljelle jää hyvä maku suuhun itse puvuntekoprosessista että sen pitämisestä tapahtumassa, vaikka kaikki osat eivät toteutuisikaan niin eeppisesti kuin pitäisi. Cosplay on niin harrastuksena laaja että itseään voi haastaa jatkuvasti ja erilaisia tapoja tehdä asioita löytyy aivan yllättävistä paikoista jos vaan jaksaa olla luova, innokas ja on uskallusta kokeilla. Taidotkin harjaantuu aina joka puvun myötä että tähän harrastukseen EI tarvita minkääntason koulutusta, ei vaatepuolelta tai proppien osalta jos on rohkea kokeilemaan eri tekniikoita.

Tänä keväänä olen työstänyt isotekoisempaa pukua kohtuu säännöllisessä aikataulussa ja pikkuhiljaa herännyt siihen todellisuuteen että olen saanut jo jotain valmiiksikkin. Tuntuu hyvältä mies. Lopputuloksesta näkyy tulevan siistiä ja nättiä ja aikaa on vielä jäljellä! Tuntuu että olen saamassa siitä cosplayn tekemisen ilon hännästä takaisin kiinni. Takaraivossa ei jatkuvasti tikitä ilkeä kello muistuttaen ajan olemassaolosta tapahtuman lähestyessä.

Evangelion - teemalla jatketaan : Älä tee niin kuin Shinji.

Kaikki ne lukemattomat selitykset mihin itsekkin olen turvautunut siinä miten en ole jaksanut aloittaa asioita ajoissa saa nyt loppua. Joskus sortuminen ja se että motivaatio droppaa on ihan luonnollista koska kaikki ovat ihmisiä, mutta se että itse tiedostan sen että 90% näistä hetkistä on kiinni omasta saamattomuudesta, enkä yritä huijata itseäni. Olen saamaton rehellisesti jos olen ja kun tulee aika tehdä asioita niin tosissaan haluan oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni ja nyt niin on tullut tehtyä. 

En voi väittää että en nauttisi siitä miten saan tehdä pukujakin rauhassa ilman kiirettä. Jos sanotaan että kaikki nauttivat siisteydestä niin suurinosa ihmisistä nauttii myös kiireettömyydestä. Tämä pohdinta nyt saakoon sellaisen päätöksen että haluan todeta että viimeaikoina oma motivaatio cosplayaamisessa on tehnyt piikin ylöspäin. Pidän siitä.

Kiitos ja näkemiin.